OSA II: junalla Venäjällä ja Kazakstanissa 

Olen tällä hetkellä jo Kiinassa, Xinjiangin autonomisen alueen pääkaupungissa Ürümqissa. Kirjoituksessa palaan vielä Moskova-Almaty junamatkaan, vaikka sormet syyhyäisivätkin kirjoittamaan jo juttuja Kiinasta. On todella mielenkiintoista nähdä erilaista Kiinaa ja miettiä sen myötä koko Kiinaa eri kantilta. Melko tiukan matkustusaikataulun sekä takkuilevien wifi-yhteyksien vuoksi kirjoitukset tulevat laahaamaan melko runsaasti jäljessä. Tänään illalla jatkan viimeiset 4000 kilometria junalla sisämaasta Ürümqistä tulevaan opiskelukaupunkiini Xiameniin rannikolle. Nyt kuitenkin vielä kerran Moskova-Almaty junamatkaan.

Reitti Moskovasta Almatyyn. Punaisilla tähdillä merkattu osa asemista.

Vielä Venäjän puolella, oikealla meidän sympaattinen juna

On hassua kuinka nopeasti täysin tuntemattomiin kanssamatkustajiin voi kiintyä. Kuulostaa mahdollisesti hieman erikoiselta, mutta puhumattomuudesta huolimatta kanssamatkustajiin saattaa muodostua tietynlainen suhde. Kun alkutaipaleen kanssani matkannut Veronika poistui junasta, tuntui hetken hieman yksinäiseltä. Emme puhuneet Veronikan kanssa kielimuurin takia lähes mitään, mutta olimme kuitenkin jatkuvasti samassa tilassa ja sanattomasta sopimuksesta katsoimme hieman toistemme tavaroiden perään. Rajanylityksissä tuntui turvalliselta että vaunussa on joku “tuttu” joka voisi tarvittaessa auttaa, vaikken tiedäkään miten tämä auttaminen ilman mitään yhteistä kieltä olisi tapahtunut. Onneksi tutuksi käyneen matkustajan poistuttua tilalle nousi seuraavilta asemilta aina uusia tuntemattomia tuttavuuksia.

Matkan aikana uusien tuttavuuksien kanssa tuli muun muassa pelattua korttia sekä tutustuttua perinteiseen ruokaan. Pärjäsin korttipelissä yllättävän hyvin, ottaen huomioon että olin ainoa joka ei tiennyt pelin sääntöjä. Erään pysähdyksen jälkeen kortinpeluukaverini palasivat laiturilta usean muovipussin kanssa ja julistivat että nyt syödään perinteinen kazakstanilainen ateria. Muovipusseista paljastui perunoita porkkanaraasteella ja yrteillä, naan-leipää, smetanaa sekä epämääräinen harmaa möhkäle. Harmaa möhkäle oli eräänlainen makkara, joka oli tehty hevosen lihasta. Pinnan harmaa kalvo oli ilmeisesti suolta, jonka sisällä oli lihakimpaleita ja hyytynyttä läskiä. Haju oli tottumattomaan nenään etova, mutta aterian tarjoavat onneksi ymmärsivät sanan vegetarian eivätkä väkisin tyrkyttäneet lihaa minulle. Naan-leipä smetanalla oli erityisen hyvää, joten onneksi lihasta kieltäytymiseni ei latistanut tunnelmaa. Keksin tarjota kanssamatkustajilleni Suomesta tuomaani salmiakkilakritsia, joka sai kazakstanilaisilta minun möhkäle-liha tyrmistystäni vastaavan vastaanoton. Ei päässyt salmiakkilakritsi jatkoon, lapset eivät edes uskaltaneet maistaa mokomaa outoa mustaa makeista.

Kortinpeluukaverini

Mummo kauppaa lapsille jäätelöä

“Täällä mä istun, kukaan ei ymmärrä mua ja tunnen todella olevani yksin. Miksi mä teen tätä? Ehkä niiden kamelihetkien vuoksi. Muilla on hyvältä tuoksuvia eväitä, tuoretta leipää myydään asemalaiturilla. Mulla on väärän valtion valuuttaa…”

Kuten edeltävä lainaus matkapäiväkirjastani osoittaa, aina ei ole kivaa. Reissuun kuuluu mahtavat hetket mutta toki myös ne kurjemmat, kun ihmettelee miksi edes haluaa reissata. Onneksi kurjat hetket menee yleensä nopeasti ohi, varsinkin kun huolehtii ettei ole nälkäinen tai väsynyt. Ihan hyvä vinkki on myös hankkia oikean maan valuuttaa, olin nimittäin aika kauan Kazakstanissa ilman kyseisen maan valuuttaa tengeä, jonka puute tietysti vaikeutti aika tavalla kylmän juotavan tai muiden eväiden ostamista asemalaiturilta.

Kauppias asemalaiturilla

Kauppiasmuori halusi poseerata kameralle

Hulinaa asemalla

Matkan lopussa arot ja aavikot vaihtuivat vuoriin

Suosittelenko vastaavaa junamatkaa muille?

Suosittelen kyllä, mutta kuitenkin pienen harkinnan jälkeen. Jos kauhistuttaa ajatus siitä että nukkuessasi muutama ihminen saattaa istahtaa sängyllesi jalkojesi päälle oleilemaan tai kavahdat ajatusta jatkuvasti hyvin lähellä olevista monenkirjavista kanssamatkustajista, kannattaa harkita lippua ykkös- tai kakkosluokkaan. Kolmannessa luokassa vessa on haiseva eikä suihkua ole, mutta paremmassa luokassa saattaa olla toisin. Mikäli ennen lähtöä henkisesti valmistautuu kokemaan junamatkalla kommelluksia, haistamaan pahoja hajuja sekä olemaan vähän epämukavasti, on matkan jokainen positiivinen asia iloinen yllätys. Maisemat ovat ehdottoman upeita ja tunnelma ainutlaatuinen. Kokemuksena rauhallinen junamatka peittoaa nopean lentämisen heittämällä, vaikka lentämisestä pidänkin. Olen tyytyväinen että lähdin reissuun junalla.

Mitä mukaan? 

Rahavyö Passi, luottokortti, matkavakuutuskortti sekä mahdolliset suuremmat käteisvarat aina lähellä itseä rahavyössä. Rahavyö lisää mielenrauhaa, sillä vaikka kaikki muut tavarat häviäisi, pääsee passilla ja luottokortilla aika pitkälle.

Baby wipes Korvaa suihkun muutaman päivän ajan ihan kelvollisesti.

Sanakirja Tein karkean virheen, enkä ladannut yhtäkään offline sanakirjaa puhelimeeni ennen lähtöä. Sanakirja on niin oleellinen asia, etten tajua miten unohdin sen kokonaan. Auttaa ihan kivasti jos voi edes osoitella yksittäisiä sanoja kirjasta tai puhelimesta.

Muki ja teetä Suurena teenystävänä nautin suuresti teen hörppimisestä junassa. On rauhoittavaa katsella vaihtelevia maisemia ja juoda hyviä teelaatuja omasta mukista. Jos haluat erityisen hyvää teetä, suosittelen käymään Jyväskylän Teeleidissä ostoksilla!

Silkkimakuupussi Oma pieneksi pakkautuva lakanamakuupussi tuo kotoisan olon varsinkin ensimmäisenä yönä. Olen erittäin lahjakas nukkumaan monenmoisissa olosuhteissa, mutta silkkimakuupussissa uni tulee vielä paremmin.

Hyvä kirja / kirjoja Kerrankin mahdollisuus uppoutua pitkäksi aikaa kirjaan! Olin todella tyytyväinen ettei junassa ollut wifiä, sillä silloin olisi kuitenkin löytänyt itsensä selailemasta puhelinta. Kun ei ole niin paljon houkutuksia, on helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Paperi jossa tiedot junan pysähdyksistä ja aikataulusta Oli kiva seurata junan etenemistä ja tietää suunnilleen mihin aikaan pysähdytään mihinkin ja kuinka pitkäksi aikaa. Juna seisoi välillä pitkiäkin aikoja asemilla, jolloin oli kiva käydä kävelemässä ja kuvaamassa laiturilla. Pysähdyksien ajaksi vessat suljetaan, joka oli myös kiva ennakoida.

Paljon eväitä! Herkulliset ja runsaat eväät kuuluvat tietysti junamatkaan. Kasvissyöjänä kannoin mukanani Suomesta saakka Go Greenin valmiita papuruokapöniköitä, jotka osoittautuivat varsin näppäriksi.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s