Quanzhou: sohvasurffausta, ruokaa ja paljon vanhoja rakennuksia

Ennen kuin lokakuu vaihtuu marraskuuksi, ehdin vielä kertomaan lokakuun ensimmäisen viikon reissusta historialliseen satamakaupunkiin Quanzhouhun. Kiinan kansallispäivä on lokakuun ensimmäinen. Kansallispäivän jälkeinen viikko on yksi harvoista yleisistä lomaviikoista Kiinassa, joten myös meillä opiskelijoilla oli lomaa. Erikoisuus lomakäytännössä on siirretyt työpäivät, eli meidän tapauksessamme lomaviikolta siirrettiin torstain ja perjantain tunnit lomaviikon päättävälle viikonlopulle. Perjantaisin minulla ei normaalistikaan ole tunteja, joten vietin ensin lomaa kahdeksan päivää, olin lauantain tunneilla torstain aikatauluilla ja sunnuntain jälleen vapaalla. Maanantaina palattiin taas normaaliin ohjelmaan.

Varmistus opiskelijoiden loma-aikataulusta tuli varsin myöhään, joten en haaveillutkaan lähteväni reissuun mihinkään kovin kauas. Yleinen lomaviikkohan tietysti tarkoittaa ruuhkaisia ja loppuunmyytyjä kulkuneuvoja sekä majapaikkoja. Unkarilaisen opiskelukaverini kanssa lähdettiin kuitenkin käymään Xiamenin pohjoispuolella sijaitsevassa Quanzhoun kaupungissa, joka oli varsin tärkeä satamakaupunki silkkitien kulta-aikoina. Vältettiin lippuvaikeudet ja ruuhkaiset kulkuneuvot liftaamalla, ja majoitus ratkaistiin sohvasurffaamalla. Tästä eteenpäin tämä postaus onkin aikamoinen ylistyslaulu sohvasurffaukselle: on aivan mahtavaa majoittua paikallisen ihmisen kotiin, tavata huippuja tyyppejä ja päästä tavallisen paikallisen asukkaan kanssa tutustumaan itselle uuteen kaupunkiin!

Yksinkertaisuudessaan sohvasurffaus on majapaikan tarjoamista omasta kodistaan tuntemattomalle reissaajalle. Kiinnostuneet luovat profiilin Couchsurfing.com sivustolle, jonka jälkeen on mahdollista etsiä itsellensä majoittajaa tai tarjota itse majapaikkaa jollekin. Yhteisön kautta järjestetään myös erilaisia rentoja tapaamisia. Sohvasurffaus perustuu vastavuoroisuuteen sekä kulttuurien ja kokemusten vaihtoon, eikä sohvapaikasta kuulu maksaa majoittajalle. Mikään ei kuitenkaan väkisin velvoita sohvasurffaajaa tarjoamaan omasta kodistaan majapaikkaa toiselle surffaajalle, vaan voit myös pitäytyä pelkästään surffaajana tai majoittajana.

Avainasemassa koko touhussa ovat käyttäjien luomat profiilit, sekä majoittajien ja surffaajien kirjoittamat suosittelut. Omaan profiiliinsa kannattaa panostaa ja kirjoittaa itsensä näköinen esittely. Mahdollisen hostin profiiliin tulee tutustua hyvin, ja erityisesti lukea muiden hostille kirjoittamat suosittelut. Profiileihin tutustuessa suosittelen luottamaan omiin tuntemuksiinsa siitä, saako henkilöstä luotettavan vaikutelman. Ehkä yleisimmät sohvasurffauksesta kysyttävät kysymykset liittyvät turvallisuuteen. Eikö tuntemattoman kotiin majoittuminen ole vaarallista, erityisesti naisena? Mitä jos majoittaja onkin hullu? Minulla ei ole erityisen paljon kokemusta sohvasurffauksesta, mutta vähäiset kokemukseni ovat ehdottoman huippuja. Useat ystäväni ovat sohvasurffanneet minua enemmän, enkä ole kuullut ikäviä kokemuksia oikeastaan keneltäkään. Ensimmäiseen surffauskokeiluun kannattaa napata vaikka tuttu kaveri mukaan ja tehdä myös varasuunnitelma, mikäli tämän kaltainen majoitusmuoto ei olekaan itselle sopiva tai mikäli hostin kanssa tulee jotakin ongelmia. Visiitin jälkeen tulee kirjoittaa rehellinen kommentti vierailusta hostin profiiliin.

Sohvasurffaus hostimme asui hulppeassa kerrostaloasunnossa kahdennessakymmenennessä toisessa kerroksessa äitinsä, veljensä sekä veljen vaimon kanssa. Emme viettäneet kovinkaan paljon aikaa heidän kotonaan, vaan suorastaan riensimme mielenkiintoisista paikoista toisiin koko vierailun ajan. Toisen päivän iltana hengailimme hostin ystävän designstudiolla ja hostimme ihmetteli kuinka voimme unkarilaisen ystäväni kanssa olla niin väsähtäneen oloisia. Minä ihmettelin miten hostimme ei ollut yhtään väsynyt, vaikka olimme heränneet ennen kuutta nähdäksemme auringonnousun ja jatkaneet siitä asti seikkailua ympäri kaupunkia.

Hostin kotitalo

Oli varsin mieleenpainuvaa syödä aamiaista yhdessä kiinalaisen perheen kanssa. Kokemukseni mukaan kiinalaiset usein uskottavat voimakkaasti ruokien terveysvaikutuksiin, ja niin mekin saimme aamupalalla lusikoitavaksi ihon kuntoon vaikuttavaa makeaa lientä. Liemen joukossa oli tunnistamattomia ja suhteellisen mauttomia niljakkaita palasia, jotka ilmeisesti olivat jostain kasvista tai sienestä. En aivan saanut kiinni selityksestä mitä nämä palaset olivat, mutta kuulemma erityisen terveellisiä naisille. Liemen lisäksi maistoimme muun muassa makeaa kakkua, jonka ruskean sokerin kerrottiin olevan hyvin terveellistä. Tiedä sitä sitten onko ruskea sokeri erityisen terveellistä vai onko se vain terveellisempää verrattuna valkoiseen sokeriin, mutta keholle hyvää kakun kuitenkin luvattiin tekevän. Lempiruokaani kiinalaisella aamiaisella on kuitenkin ehkä musta- ja punapavuista tehty puuro, puuroa kun fanitan Suomessakin. Valitettavasti en ole kuullut papupuuron terveellisyydelle erityistä ylistystä, mutta eivätköhän pavut nyt aina ole hyvästä!

Quanzhoun perinteinen riisinuudelikeitto, joskin lihattomana versiona

Suosittu kuumien päivien helpottaja eli sokerilientä hedelmillä ja jelly-palasilla

Isoäidin lounaaksi tarjoilema nuudelikeitto

Isoäidin keittiössä

Aamiaisen lisäksi reissusta jäi erityisesti hymyilyttään vierailu hostimme isoäidin luo. Isoäiti asui kaupungin laitamilla elellen ilmeisen yhteisöllistä elämää ystäviensä kanssa buddhalaisen temppelin askareita päivittäin hoitaen. Kuten hostimme äiti, myös isoäiti puhui vain paikallista minnan-kiinaa, joten hostimme tulkkasi puhetta englanniksi. Lähes koko vierailun ajan isoäiti toisteli minua osoitellen että “tuo tyttö on aivan liian pitkä” ja pituuteni tuntui hämmentävän vähän kaikkia. Omasta mielestäni en ole erityisen pitkä, mutta kuitenkin hiukan keskiverto suomalaisnaistakin pidempi. Kiinassa törmään kuitenkin usein tilanteisiin joissa huomaan olevani kiinalaisnaisia yli päätä pidempi.  Myös sekä minun että unkarilaisen ystäväni hiustenväri aiheutti ihmetystä, kun meiltä kyseltiin synnymmekö todella vaaleatukkaisina vai olemmeko värjänneet hiuksemme. Oli hyvin mielenkiintoista vierailla paikassa, jossa länsimainen ihminen on ihmetys, eikä paikallisilla ihmisillä selvästikään ole kovin paljon yhteyksiä Kiinan ulkopuolelle.

Isoäiti ei enää itse asunut omistamassaan vanhassa talossa, vaan hän oli vuokrannut lähistöltä uudemmasta talosta asunnon. Kaupungin laidalla oli nimittäin äärettömän tunnelmallinen vanha alue, jossa oli vielä perinteisiä kiinalaisia asuinrakennuksia. Usein rakennukset muodostavat suljetun pihan, niin että keskellä on avoin ulkoilmatila, jonka sivuilla kiertää varsinaiset rakennukset. Kiinalainen nimitys on siheyuan 四合院 eli vapaasti käännettynä neljästi suljettu piha, joka hyvin kuvaa rakennuksien muodostelmaa avoimen pihatilan ympärillä. Kuuleman mukaan paikalliset ihmiset eivät kuitenkaan erityisesti arvosta perinteisiä rakennuksia, vaan isoista tiloista vuokrataan nykyään halvalla huoneita muualta tulleille siirtotyöläisille. Hostimme kertoi, että jopa kokonaisen rakennuskompleksin voi vuokrata noin 100 kuailla kuussa eli siis noin 15 eurolla. Jotkut rakennukset olivat toki huonokuntoisia ja vanhoissa rakennuksissa on omat ongelmansa, mutta tunnelma alueella oli varsin vaikuttava. Aloin heti suunnittelemaan kuinka voisin vuokrata oman pikkutilan ja asumisen lisäksi harjoittaa jotain pienimuotoista liiketoimintaa siellä. Kuinka hienoa olisi tarjota autenttista ja yksinkertaista majoitusta hyvin perinteisessä kiinalaisympäristössä muille reissaajille? Todellisuus tuskin olisi kuvitelmieni kaltaisen romanttinen, vaan ennemminkin lahoavia seiniä, kiinalaista byrokratiaa ja runsaasti rottia, mutta on todella sääli jos perinteiset rakennukset jätetään vain hajoamaan.

Esi-isien kuvia buddhalaisen kotialttarin vieressä

Makuuhuone perinteisellä sängyllä

Pihapiiriä, keskellä oviaukko kadulle

Ilman hostiamme emme olisi ikinä löytäneet tälle kyseiselle alueelle, emmekä olisi koskaan kehdanneet marssia ihmisten koteihin katselemaan. Alueella oli sekä hylättyjä että asuttuja rakennuksia ja vierailimme molemmissa. Hostimme saattoi vain marssia sisälle jonkun kotiin ja kysyä voimmeko katsella ympäriinsä ja ottaa kuvia.  Pääsääntöisesti asukkaat vaikuttivat jopa hämmentävän välinpitämättömiltä ja saimme katsella rauhassa ympäriinsä. Välinpitämättömyys saattoi johtua siitä, etteivät asukkaat itse ymmärtäneet mikä meitä kiinnosti heidän kodeissaan. Hostimme isoäitikin taivasteli miksi ihmeessä hänen lapsenlapsensa tuo ulkomaalaiset katselemaan tylsiä vanhoja rakennuksia. Meille kokemus oli kaikkea muuta kuin tylsä ja toivon todella että tuollaisesta kulttuuriperinnöstä säilytetään edes jotakin, eikä kaikkia rakennuksia jätetä lahoamaan.

Reissu jätti palon sohvasurffaamiseen, ja olenkin varma että haluan jatkossakin sohvasurffata Kiinassa ja miksei toki myöhemmin muuallakin. Liftaaminen sujui molempiin suuntiin hyvin ja melko nopeasti, enkä kerro siitä tällä kertaa nyt enempää. Seuraavaksi luvassa olisi vielä yksi kirjoitus junamatkasta Kiinaan budjettierittelyn kanssa sekä juttua kiinanopiskelijan tavallisesta päivästä kampuksella.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s