Tavallinen päivä kampuksella

Suomessa minusta tuntuisi hassulta puhua yliopisto-opiskelusta kouluna, mutta Kiinassa kieliopiskelu yliopistossa tuntuu niin koulumaiselta että koulupäivistä puhuminen tuntuu luontevalta. Xiamenin yliopistossa kiinan opiskelijoilla on kolme pakollista kurssia: perusteellinen yleiskurssi, suullinen kiina sekä kuuntelukurssi. Opetusta on viikossa 13,5 tuntia, jonka lisäksi itsenäiseen opiskeluun ja kotitehtäviin vierähtää vähintäänkin saman verran.

Kirjasto

Itse pidän eniten perusteellisesta yleiskurssista, jolla opiskellaan melko paljon kielioppia mutta myös opetellaan käyttämään kieltä mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa tilanteissa. Opettaja tosin juuri kertoi, että lukukauden ensimmäinen puoli painotti kielioppia, mutta nyt välikokeiden jälkeen keskitytään enemmän tuottamaan itse pidempiä puheita tai kirjoituksia mahdollisimman rikkaalla kielellä. Opiskelemme melko tiukassa tahdissa lisää sanoja, jolloin tärkeintä on analysoida merkkejä ja koittaa päätellä sanan merkitys ja käyttötarkoitus aiemman kokemuksen perusteella. Tajusin onneksi jo aikoja sitten, ettei merkkejä voi vain muistaa ulkomuistista kuvina, vaan tulee kiinnittää huomio siihen mistä osista merkki koostuu ja mitä osat merkitsevät. Merkkien analysoinnissa jos missä tarvitaan kiinalaista logiikkaa! Kiinalaisten merkkien muodostumiseen on kuusi erilaista metodia: kuvaan perustuva (象形), ideogrammi (指事), yhdistelmä ideogrammi (会意), ideogrammi ja äänne (形声), lainasana (假借 ) sekä “siirretty” sana (转注).

Kuuntelukurssilla käsittelemme nopeassa tahdissa kirjan kappaleita. Jokaisessa kappaleessa on melko samantyyliset harjoitukset, joten tunnit etenevät rutinoituneesti kappaleen kuuntelemisesta kappaleeseen liittyviin tehtäviin. Jos kuuntelukurssi etenee tietynlaisen kaavan mukaan, ei suullisen kurssilla koskaan voi arvata etukäteen mitä on luvassa. Suullisen opettajamme tykkää peleistä ja leikeistä, joten harva se tunti opiskelemme uusia sanoja leikkimällä tai kilpailemme toisiamme vastaan opettajan keksimissä peleissä. Olen yrittänyt opetella nauttimaan näistä leikkisistä tunneista, mutta myönnän silti pitävän kaikista vähiten suullisen tunneista. Joskus leikeissä on joku ideakin, mutta toisinaan tuntuu ettemme edes puhu kiinaa leikin aikana, enkä silloin voi ymmärtää miten sen tulisi edistää oppimistamme. Leikkiessämme luokkamme on melko kahtiajakautunut: thaimaalaiset tytöt kiljuvat innosta ja saavat innollaan lopulta meidät jäyhemmät mukaan hymyilemään. Luokallamme on suunnilleen kolmekymmentä opiskelijaa, joista noin kolmasosa on thaimaalaisia ja melko paljon turkkilaisia, venäläisiä ja korealaisia. Kielen opiskeluun luokkakoko on melko suuri, mutta oikeastaan opiskelijoiden runsas määrä ei ole haitannut.

Asuntoloita aamuauringossa

Hieman eksyin sivuraiteille kirjoituksen varsinaisesta aiheesta, mutta palataan nyt tämän viikon maanantaihin. Aamu oli mukavan raikas, mutta vielä tarpeeksi lämmin sandaaleille. Kävin ennen tunteja aamupalalla kanttiinissa ja ilokseni tarjolla oli punapapupuuroa. Kanttiinissamme on tarjolla aamupalalla monenlaisia vehnänyyttejä ja – palleroita, puuroja, kananmunaa monessa muodossa, tofua, paistettuja vihanneksia, soijapapuja ja niin edelleen. Syön useamman kerran viikossa aamupalaa kanttiinissa, mutta usein myös syön aamupalaksi kaurapuuroa omassa huoneessani. Keksin viime viikolla aamuihini piristävän yhdistelmän: pikakahvi ja kookoksenmakuinen soijamaito. Pikakahvista tulee ihanan kookoksista, kun siihen sekoittaa pillimehutetrassa myytävää soijamaitoa.

Aamiainen: punapapupuuroa, soijamaitoa ja paputahnalla täytetty pötkylä

Lounas: riisiä, bataattia, nuudeli-kananmunaa, vehnäpallo eli 馒头 sekä hedelmälientä

Päivätauolla lattea kampuksen kahvilassa

Päivällinen: nuudelikeitto

Maanantaisin minulla on yleensä aamupäivisin vain yksi yleiskurssin tunti ja kolmen tunnin tauon jälkeen iltapäivällä toinen yleiskurssin tunti. Tällä viikolla meillä oli poikkeuksellisesti kahdeksalta aamulla ylimääräinen kuuntelukurssin tunti. Kahdeksalta aamulla luokkahuoneessa ei kuitenkaan ollut lisäkseni kuin neljä muuta opiskelijaa, ja opettaja totesi ettei näin pienelle joukolle kannata pitää tuntia. Tällä viikolla meillä oli luvassa myös välikausikokeet, joten opettaja jätti meidät itsenäisesti kertaamaan kokeisiin aamutunnin ajaksi. Aamupäivä jatkui yleiskurssilla, jossa käsittelimme muun muassa uuden kappaleen sanastoa. Opettajat painottavat, ettei meidän tule ajatella kappaleen sanoja vain yksittäisinä sanoina vaan aina pyrkiä uuden sanan kohdatessa tutustumaan myös muihin kyseiseen sanaan liittyviin sanoihin.

Isompi kanttiini ja kiinalaisten opiskelijoiden asuntoloita

Söin lounasta venäläisen luokkakaverini kanssa, jonka jälkeen suuntasin yhteen kampuksen kahviloista jatkamaan kokeisiin kertaamista. Iltapäivällä jatkui vielä toinen tunti yleiskurssia, jonka jälkeen palasin huoneeseeni ja, yllätys yllätys, jatkoin vielä vähän pänttäämistä. Mielestäni en käytä koko päivääni opiskeluun, mutta tätä kirjoittaessa vaikuttaa, etten todellakaan taida paljon muuta täällä tehdä. Päivät kuluvat yllättävän nopeasti, eikä tuntien, itsenäisen opiskelun sekä tietysti syömisen lisäksi niin paljon muuta ehdikään. Lähes päivittäen tasan kello kuusi syömme päivällistä unkarilaisen ystäväni kanssa, kanttiinissa tietenkin. Maanantaina valitsin itselleni nuudelikeiton. Keittotiskiltä saa itse valita haluamansa raaka-aineet ja nuudelit, ja lopputuloksena on juuri omanlaisensa keitto. Maanantaina valitsin keittooni muun muassa sipulia, lootuksen juurta, merilevää ja paprikaa.

Sateenvarjot ovat kovassa käytössä täällä, niin sateella kuin auringonpaisteessakin

Kiinaa, kiinaa, kiinaa!

Päivällisen jälkeen tuppaamme usein jämähtämään ystäväni kanssa kanttiiniin, ja istumme vielä pitkään syömisen jälkeen juttelemassa. Maanantaina taisin vielä illallakin kerrata muutamia asioita tiistain suullisen kokeeseen ja sen jälkeen lukea kirjaa Kiinan historiasta.  Yleisesti ottaen tavallinen päivä kampuksella on pitkälti opiskelua, kanttiinissa syömistä sekä koulurakennuksen, kanttiinin ja asuntolan välillä kävelemistä. Yllättävän nopeasti kampuselämään tottuu, vaikka epäilinkin ensin minun olevan vaikeaa pysyä jatkuvasti näin pienellä alueella.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s