Lukukausi päättyy, seikkailut jatkuu

Ylin kuva © Aleksi Suuronen

Lukukausi päättyy huomenna loppuseremoniaan. Kuten jo ennen kampukselle saapumistani tiesin, yksi lukukausi hujahtaa ohi vauhdilla. Olen kuitenkin jo innokas jatkamaan matkaa, ensin hetkeksi Indonesiaan ja Malesiaan, ja sitten vielä takaisin Kiinaan. Tiedän paluupäiväni Kiinan maaperälle Yunnanin provinssiin Kunmingiin, mutta siihen tietäminen loppuukin. Kevät on siis vaikka mitä mahdollisuuksia täynnä!

Satavuotias hotellimme tulou-kylässä

Xiamen kaupunkimaisemaa

Symppis katu Xiamenissa


Lukukauttani Xiamenissa opiskelujen lisäksi rytmittivät ihanat vierailijani Suomesta sekä ikävä sairastelu. Lokakuussa poikaystäväni kävi vierailulla, marraskuussa oli hyvän ystäväni vuoro ja jouluksi Xiameniin saapuivat vanhempani. Oli mahtavaa nähdä rakkaita ihmisiä, ja päästä näyttämään heille pieni pala Kiinaa. Viimeksi vanhempani ja poikaystäväni kävivät luonani myös Pekingissä, joten nyt on ollut todella hauskaa vertailla kaupunkeja heidän kanssaan. Peking vie voiton kulttuuritarjonnan puolella, mutta Xiamen saa pisteitä muun muassa kauneudestaan. Pekingissä on suurkaupungin tuntu, kun Xiamen taas tuntuu oikeasti aika pikkukaupungilta.
Vaikka vierailijoideni ja sairastelun takia keräilin opetuksesta joitakin poissaoloja, sujui lukukausi lopulta mallikkaasti. Kiinassa yliopiston lopulliset arvosanat ilmoitetaan yleensä prosenteissa, joten laajasta yleiskiinan kurssista sain 94 % ja suullisesta kurssista 95 %. Kuuntelukurssin arvosana ei ole vielä tiedossa ja saa nähdä saanko koskaan tietääkään sitä, sillä kuuntelun opettajamme osoittautui jokseenkin omalaatuiseksi hepuksi. Hän kuitenkin usein innostui tunneilla puhumaan politiikasta, mikä oli kaltaisestani yhteiskuntatieteilijästä varsin mielenkiintoista. Kiinan pääministerin nimittäminen idiootiksi ja luennointi demokratian eri tasoista eri aikakausina Kiinassa olivat erityisen mieleenpainuvia, vaikka valitettavasti välillä oli hieman vaikeuksia ymmärtää kyseisiä selityksiä kiinaksi.

Wuyishan vuorilla

Alin kuva © Mari Rupponen

Pitkän kirjoitustauon jälkeen blogiin palaaminen tuntuu hieman vaikealta. Olen riidoissa läppärini kanssa, koska jatkuvalla kaatuilullaan ja jumittamisellaan se aiheuttaa minulle jatkuvia hermoromahduksia. Koska haluan vältellä hermoromahduksia ja tavoitella mielenrauhaa, aion luovuttaa koneeni poikaystäväni huomaan Indonesiassa. Hän saa kuljettaa sen kauas pois luotani ja aion selvitä reissuni ajan puhelimen ja bluethooth-näppäimistön yhdistelmällä. Kokemusta kyseisestä yhdistelmästä minulla ei ole, mutta jos se ei toimi niin sitten en kirjoittele mitään sen kummempaa mihinkään. Blogia perustaessani halusin ehdottomasti jakaa vinkkejä stipendien hakuun ja Kiinassa opiskeluun, mutta arvoitukseksi jää tulenko kirjoittamaan näitä. Mikäli tämän tekstin siis sattuu näkemään joku joka halajaa Kiinaan stipendillä opiskelemaan ja lisätiedot kiinnostaisi, ota minuun suoraan yhteyttä!

Minä jatkan nyt pakkaamista ja hotellien selausta Kuala Lumpurista, – kaupungista jossa on aivan liian laaja hotellitarjonta. Voisin myös mahdollisesti uhrata hetken aikaa tulevan suunnittelulle, mutta toisaalta avoimuus ja epätietoisuus ovat nyt ehkä se paras ja hedelmällisin asia.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s